Mitä tänään syötäisiin?

"Oli mulla oma gorilla, sen nimi oli Matilda. 

Matilda lauluista tykkäsi, ja tältä sen laulu kuulosti;

Ahuhhu hu hu hu hu ha ha ha,
 ahuhhu hu hu hu hu ha ha ha,
 Ahuhhu huhu hu hu ha ha ha... "

Meillä soi hyvin usein Fröbelin palikat, kun syödään. Minä kailotan niin, että ikkunat helisee, jotta saisin Veikon huomion. Yleensä ottaen tiskit kiinnostavat selän takana enemmän, ja jos Unna-koira erehtyy keittiöön, ei syömisestä tule mitään. Kukaan muu ei saisi oikeastaan hiiskahtaakaan ja käsiä pitää välillä aina taputella, että huomio pysyy olennaisessa. Harvoin se pysyy.

Aloitimme kiinteät hetkeä ennen, kuin 6 kuukautta tuli mittariin, ihan jo oman mielenterveyden takia. Silti, vajaassa kahdessa viikossa ne hermot on rakoilleet jo ihan kiitettävästi. Muutaman kerran on meinannut purkit lennellä seinille, ja lusikasta on tartuttu ja soseisella kädellä sotkettu kaikki paikat, ilman että yhtään menee suuhun. Suu voi olla auki, kuin linnunpojalla, mutta pää heiluu jokaiseen maailmankolkkaan.

Ostin innoissani stokken käytetyn tuolin, siihen pehmusteen sekä stokken table topin Hinkkaan niitä nyt kuin sekopää, jotta ne eivät likaantuisi ja olisi ikuisessa tahmassa. Ja sitähän ne on. Silloin, kun mies syöttää, ruokaa löytyy jokapuolelta. Olen vähän natsi välillä näissä asioissa, ja siitä kyllä kuullaan (samoin, kuin sängyn petaamisesta, tyynyjen asettelusta yms yms..)

Veikko rakastaa hedelmiä. Kaurapuuro menee, jos se on sotkettu hyvin hedelmäsoseeseen.. Vihannekset ja liharuuat eivät mene niinkään. Silloin pöristellään niin paljon, että sekä minä että Veikko ollaan molemmat soseissa. Monesti olenkin huomannut kun kävelen tatti otsassa lenkillä, nukuttamassa kiukkupussia, miten olen yltäpäältä edelleen ruuassa. Eipä sillä, että näyttäisin yleensäkään kovin hehkeältä, normaalina kotipäivänä.

Välillä meillä asuu myös pieni narri, joka riehuu, hihkuu ja kikattelee syöttötuolissa. Yritäppä siinä olla vakavana, että keskityhän nyt. :)

Maissinaksut ei meillä kelpaa. Niitä on silti kiva litsottaa omiin vaatteisiin tököttämään. Ja niistä jää myös kivat tahrat vaatteisiin, mitä sitten illalla aina raaputellaan.