"I'm gonna be like him"

My child arrived just the other day

He came to the world in the usual way

But there were planes to catch and bills to pay

He learned to walk while I was away

And he was talkin' 'fore I knew it, and as he grew

He'd say "I'm gonna be like you dad

You know I'm gonna be like you"

And the cat's in the cradle and the silver spoon

Little boy blue and the man on the moon

When you comin' home dad?

I don't know when, but we'll get together then son

You know we'll have a good time then

Enpä olisi uskonut, että tämmöisestä asiasta tulisin tänne kirjoittamaan. Yhtenä iltana kuitenkin makasimme koko perheen voimin tavanomaisesti sängyllä, ja etsimme radiossa soineen kappaleen kuunnellaksemme sen. Luin kuunnellessani sanoja, ja kylmät väreet tulivat monta kertaa laulun aikana.

Olen jäänyt kappaleeseen koukkuun, ja kuuntelen sitä vähän joka väliin. Joka kerta siitä tulee paha mieli.

Meidän isäkin on työnarkomaani (anteeksi, jos luet tätä, mutta tottahan se on! pus.), mutta silti hän oli läsnä meidän kasvaessamme. Kävimme suunnilleen joka viikonloppu Kiuruvedellä mummuloissa, ja kun tulin kipeäksi tai sain haavaan, kukaan muu ei olisi kelvannut kuin isä. Ne huudot, mitä saimme useasti kuulla, olivat välittämistä ja huolta (ja isän pippurista luonnetta, mikä on tänne minullekin siunaantunut), ja näin vanhemmaksi tulleena ymmärrän ne paljon paremmin. Silloin matikan kirja levällään keittiön pöydällä ei isän huuto kylläkään lohduttanut, vaan ennemmin jätin tekemättä läksyt ja lukematta kokeeseen, ettei tarvitsisi kuunnella suuttumusta. Olin ihan uskomattoman huono matikassa, eikä minun asenne ollut ehkä ihan parhain edes yrittämään parantaa tai yrittää osata itse. Ehkä meidän opettelutyylimme eivät täysin kohdanneet, mutta ikinä ei ollut hetkeä milloin isä ei olisi ollut auttamassa. Läsnä ja tosissaan haluamassa, että minä etenen, mitä ikinä yritinkin tehdä. 

Kun kerroin Veikosta, isä uskoi että tulen selviämään koulusta. Pelkäsin ihan hirveästi soittaa, että olen raskaana, ja heti ilmoituksen jälkeen tohotin sanomaan että, kyllä kyllä. Koulut käyn loppuun ja töihin menen. Välissä tulee vaan pieni ihminen elämäämme. Turhaan pelkäsin.

Isä on maailman paras ukki, läsnä lapsenlapsilleen ja näyttää, että välittää.

Ja äiti, sinäkin olet ihana. Välillä vähän laiska, sohvaan käpertyjä, mutta sellaisiahan me ollaan. Vähän laiskoja, mukavuuden haluisia. Viltin alle on kivempi jäädä, kuin lähteä kylmään kävelemään. Miten monta kertaa olet hieronut kasvukipuisia kanankoipiani, ja kuinka monta kertaa ollaan käyty sairaalareissuilla milloin minkäkin vaivani takia? Miten monta tuntia puheluita ja purettuja huolia sinulle on kaadettukaan niskaan. 

Nyt kun minulla on oma lapsi, tajuan miten lyhyt aika lapsuus todellisuudessa on. Tai no, ehkä olen ajankulumisen huomannut myös sisarusten lapsissa. Tämä puoli vuotinen on hujahtanut elämässäni hurjaa vauhtia, ja Veikon kehittyminen on uskomatonta. Olemme onnenpekkoja, kun meillä on myös uskomaton isä ja avomies meistä pitämässä huolta, olemalla läsnä ja rakastamalla. Uskon, että oma onnellinen lapsuuteni soi minulle onnellisen elämän aikuisenakin.

Päässäni on liikaa tunteita tuosta kappaleesta, mutta lyhkäisyydessään ajattelen, että olkaa lastenne elämässä oikeasti läsnä, kuunnelkaa ja rakastakaa heitä, niin että he myös näkevät sen. Antakaa aikaa, ja toivokaa sen jälkeen, että teidän lapset ajattelevat haluavansa kasvaa teidänlaisiksi, välittäviksi ihmisiksi. Minä ainakin toivon, että jos joskus makaan vanhainkodissa vuodepotilaana, minua käy lapseni katsomassa. Minusta te vanhemmat olette avain siihen onneen.

Äiti ja isä, olette tärkeitä.

V, kiitos että olet tässä, meidän elämässä.

I've long since retired, my son's moved away

I called him up just the other day

I said, "I'd like to see you if you don't mind"

He said, "I'd love to, Dad, if I can find the time

You see my new job's a hassle and kids have the flu

But it's sure nice talking to you, Dad

It's been sure nice talking to you"

And as I hung up the phone it occurred to me

He'd grown up just like me

My boy was just like me

Kuvat: Leena Rantonen

Harry Chapin: Cats in the cradle