Askel lähempänä omaa kotia

Minulla on ollut jo pitkään haave omasta kodista. Se koveni, kun Veikko syntyi ja nykyinen asumismuotomme ei minua ole miellyttänyt. Olen katsellut etuovesta erilaisia omakotitaloja lähiseudulta, tietäen, että niitä en tule hetkeen saamaan. Varsinkaan niitä kauniita, uusia, puisia omakotitaloja. Ne maksaa maltaita! Paitsi Nurmeksessa.

Tiedän, että meillä ei ole kiire. Opiskelut kesken, ikää mittarissa vasta 22-vuotta.. Ei hyvä koti ole sellainen, missä kaikki on kaunista, uutta ja kallista merkkitavaraa, vaan sellainen missä ollaan onnellisia. Veikko tuskin muistaa, että kun se oli puoli vuotias, asuttiin rivitalo kaksiossa, missä keittiön kaapin kahvat jäivät käteen ja seinät olivat maalattu retroiksi. Ja että koko asunto haisi ummehtuneelle ja lattiat olivat suoraan 70-luvulta. Että äiti itkeskeli, että nyt haluan kunnon kodin. Sellaisen missä näyttää kauniilta ja ollaan onnellisia.

Pienellä ylipuhumisella haimme valmistuvia asumisoikeusasuntoja. Joensuuhun oli rakenteilla uusia asumiskohteita, mitä lähdimme hakemaan..
Ja sellainen me saatiin! 
75 neliön saunallinen kolmio, hyvältä asuinalueelta! Fiilis on ihan uskomaton, vaikka asuntoa pitää odottaa ensi helmikuuhun. Eihän se silti estä haaveilua ja haaveshoppailua?
Ei sillä, että meillä olisi pahemmin rahaa laittaa kaikkea uusiksi..

Pitkään olen jo haaveillut Ikean Stocholm matosta, mutta vielä en ole sitä raskinut ostaa. Olen miettinyt, voisiko halvempi Ikean Lappljung Ruta matto olla fiksumpi valinta, mutta raita on aina raitaa.. Meiltä kotoa löytyy jo tuo ihana Audrey Hepburnin taulu, mutta olen myös haaveillut Seeprasta pidemmän aikaa. Päänvaivaa tuo myös uuden tietokonepöydän löytö, sänky sekä ruokapöytä. Niistä tulee luultavasti asuntomme ykköskohteet näin aluksi, loppusilauksia voi sitten tehdä pikkuhiljaa. Rakastan maalaisromantiikkaa, ja toivon että saisin sitä tuotua sopivassa määrin asuntoomme, vaikka se onkin ehkä enemmän moderni.

Meidän makuuhuoneemme ei ole kovin iso, ja sinne olisi tarkoitus pieni työpöytä mahduttaa, jotta voisi tehdä rauhassa kouluhommia. Tällä hetkellä meillä on iso työpöytä ja iso työtuoli, joten mietin pitääkö uusi tuolikin hommata, jotta makuuhuone ei olisi niin ahdas.

En ole ikinä ollut viherpeukalo, tänä kesänäkin minun verenpisara-kukka kuoli. Joskus minun kaktus kuivui, kun unohdin kastella sitä. En siis usko että kotoamme ainakaan eläviä kukkia löytyy, mutta ehkä parvekkeelle löytyisi jonkinlaisia oikean näköisiä tekokukkia?

Ehkä kaikista eniten odotan, että pääsen sisustamaan Veikon huonetta! Mitä sitä keksiikään, kun vihdoin ja viimein pääsee sisustamaan jotain ihanaa meidän pienelle <3