So wake me up

Olen nyt harjoitellut unikoulua jo useamman viikon, ja se on onnistunut ihan hyvin. Yleensä otan Veikon viereen vasta viideltä, ja siinä se saattaa nukkua jopa lähemmäs seitsemää, mikä tuntuu taivaalliselta.

Joinakin öinä herään neljä kertaa, joinakin yhden kerran, ennen Veikon viereen ottamista. Fiilis on monesti sen mukainen, ja nukun kuola poskella aamu unet Veikko kainalossa.

Pari yötä on kuitenkin mennyt niin, että olen aamuyöstä herännyt Veikko kainalossa, ilman mitään mielikuvaa siitä, milloin hänet siihen olen ottanut. Muutamana yönä olen myös napannut ilmeisesti Viuhdin viereen, vaikka olen pyrkinyt siihen, että pentu saisi vielä kasvaa hetken ennen kuin tulee meidän sänkyyn. 

Toissa yönä, kun heräsin joskus kolmelta, mietin että mitä hittoa. Miksi tämä lapsi on tässä? Ei mitään hajua. Aamulla yritin miettiä pääni puhki, että missä välissä olen noussut ottamaan pojan viereeni. Seuraava yö skarpataan. Vaan ei, siinä se kainalossa taas napotti. 

Olen tuuminut, että meillä taitaa asua tonttu, joka haluaa Veikon nukkuvan vielä hetken meidän kainalossa. En minä sinänsä valita, onhan se ihana siinä kainalossa, mutta suota mie kaivan sen asian suhteen, että haluan Veikon omaan huoneeseen tulevassa kodissa..